Pienempi paha?

Helsingin kaupunginvaltuustossa oli budjetista päätettäessä uusi tilanne. Ensi kertaa pääkaupungin historiassa demarit ja kommunistit, SDP:n sekä SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmät olivat yhdessä oppositiossa ja vastustivat budjettisopimusta.

SDP:n kieltäytyminen hyväksymästä palvelujen, toimeentulotuen ja työllisyysmäärärahojen alibudjetoimista olisi voinut avata tien laajemmallekin muutokselle. Vasemmistoliitto ja vihreät valitsivat kuitenkin kokoomuksen kanssa tapahtuvan yhteistyön. Ne hyväksyivät kymmenien miljoonien leikkaamisen palveluista, satojen työpaikkojen lopettamisen, työntekijöiden palkkojen polkemisen, palvelujen laajenevan siirtämisen yksityisille markkinoille, toimettomuuden ilmastopäästöjen vähentämisessä jne. Äänettömänä yhtiömiehenä kokoomuksen johdolla valmistellussa budjettisopimuksessa ovat mukana myös Perussuomalaiset.

Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossa kokoomuksen kanssa liittoutumista selitettiin ”pienempänä pahana”. Voi kysyä, kenen kannalta? Miten SDP:n hylkäämät menoleikkaukset muuttuvat pienemmäksi pahaksi, kun ne hyväksyy VAS? Paljonko työttömiä tai vaille tarvitsemiaan palveluja jääviä lohduttaa se, että menoleikkauksista on kokoomuksen ja vihreiden kanssa sopinut VAS?

Yrittääkö VAS ostaa helsinkiläisten palvelujen ja työllisyyden kustannuksella paikan kaupunginhallituksen sisäpiirissä? Ja millä hinnalla? Budjettisopimukseen sisältyy myös taloussuunnitelma kolmelle seuraavalle vuodelle. Tässä suunnitelmassa VAS on sitoutunut jatkamaan palvelujen menojen leikkaamista seuraavina kahtena vuonna vielä 188 miljoonalla lisää. Henkilöstön palkkamenoja vähennetään noin 60 miljoonalla eurolla eli myös työpaikat vähenevät.

”Pienemmän pahan” politiikka vie vielä suurempaan pahaan. Siihen ei sisälly mitään posiviista muutoksen näköalaa. Päinvastoin se vie kerta kerran jälkeen yhä pidemmälle kokoomuksen ajamaan suuntaan.

Vasemmistoliitolla oli mahdollisuus valita kokoomuksen sijasta vasemmistoyhteistyön. Koko vasemmiston esiintyminen palvelujen ja työllisyyden puolesta olisi lisännyt paineita muissa ryhmissä. Se olisi tukenut ay- ja kansalaisliikkeitä. Se olisi lisännyt myös vasemmiston eduskunnassa esittämän oppositiopolitiikan uskottavuutta.

”Pienemmän pahan” politiikka ei avaa mitään näkäaloja poliittisten asetelmien ja voimasuhteiden muutokselle, politiikan suunnan muutokselle. Se on loputtoman sopeutumisen ja alistumisen, loputtomien tappioiden tie.

SDP:n irtaantuminen kokoomuksen johdolla valmistellusta budjettisopimuksesta on tärkeä juuri siksi, että se nostaa esille muutoksen mahdollisuuden. Helsingin valtuustossa on periaatteessa vasemmiston ja vihreiden enemmistö. Toivottavasti SDP:n ratkaisusta muodostuu askel kohti tämän enemmistön muuttumista mahdollisuudesta todellisuudeksi.