Missä Stadin ikäohjelman resurssit?

Helsingissä valmistellaan vanhuspalvelulain edellyttämää suunnitelmaa ikääntyvän väestön hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn tukemiseksi sekä heidän tarvitsemiensa palvelujen ja omaishoidon kehittämiseksi. Tällainen suunnitelma tulee tehdä valtuustokausittain.

Asian kanssa ei ole kaupungintalolla taaskaan pidetty kiirettä. Stadin ikäohjelman nimellä kulkeva suunnitelma on tulossa valtuustoon vasta ensi keväänä. Vielä isompi ongelma on se, että ikäohjelman luonnoksesta on jätetty pois juuri niitä asioita, joissa toimia eniten tarvitaan.

Vanhuspalvelulain 5 § mukaan ikäohjelmassa pitäisi olla arvio ikääntyneen väestön hyvinvoinnin tilasta, palvelujen riittävyydestä ja laadusta sekä palvelutarpeista. Tältä pohjalta pitäisi määritellä tavoitteet, toimenpiteet ja voimavarat, jotka tarvitaan niiden toteuttamiseksi.

Tähän mennessä esitellyn aineiston perusteella virkamiesvalmistelussa olevasta versiosta puuttuvat niin arviot nykyisten palvelujen riittävyydestä, palvelutarpeiden kehityksestä kuin tarvittavista resursseista. Esimerkiksi lähipalveluista ja sote-palvelujen parantamisesta ei aineistossa sanottu oikeastaan mitään. Asukastilaisuuksien yhteenvedon jälkeen muotoilluista ohjelman pääkohdista jopa poistettu ”käyttäjälähtöiset palvelut” – ainoa, joka koski selvästi kaupungin järjestämien palvelujen saatavuutta ja kehittämistä.

Tämä on sikälikin kummallista, että asukkaiden kuulemistilaisuuksissa, järjestöjen kannanotoissa ja vanhusneuvostossa ovat juuri lähipalvelujen merkitys ja etenkin sote-palvelujen resurssien lisäämisen tarpeet nousseet voimakkaasti esille. Tätäkö on ”asukasosallisuus” ja ”maailman toimivimman kaupungin” rakentaminen?

Oma lukunsa on ikäohjelman ja Helsingissä valmisteltavan hyvinvointisuunnitelman suhde. Hyvinvointisuunnitelmassa pitää tietysti huomioida ikä-ihmiset. Se ei voi kuitenkaan olla perustelu, jolla Stadin ikäohjelmasta jätetään pois vanhuspalvelulain mukaan siihen kuuluvia asioita ja arviot tarvittavista resursseista.

YRJÖ HAKANEN