Ympäristöraportti vaatii myös tekoja

Normal 0 21 false false false MicrosoftInternetExplorer4

/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:”Normaali taulukko”;
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:””;
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:”Times New Roman”;
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}

Helsingin kaupungin ympäristöjohtamisen painopiste on siirtynyt virkamiehille, hajaantunut eri hallintokunnille ja supistunut melko tekniseksi. On tietysti hyvä, että hallintokunnat ovat aktiivisia, mutta kaupungilla ei ole kattavaa ympäristöohjelmaa. Valtuuston päätettäväksi ei myöskään aiota tuoda toimintaohjelmia ympäristö-, liikenne-, energia- tai kestävän kehityksen linjauksista. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että asukkailla ja valtuustolla ei ole mitään aktiivista roolia kaupungin ympäristölinjauksissa.

Ympäristöraportin mukaan talousarvion vähistäkin sitovista ympäristötavoitteista on toteutunut vain puolet. Kaikki toteutumattomat tavoitteet koskevat liikennettä, joukkoliikenteen ja pyöräilyn edistämistä. Esimerkiksi poikittaisessa liikenteessä joukkoliikenteen osuus jopa väheni. Liikenteen pakokaasujen takia typpioksidin vuosiraja-arvo ylittyi Helsingin keskustassa. Joukkoliikenteestä vastaavan HSL:n kohdalla ainoa raportissa mainittu toimenpide on kuitenkin osallistuminen autottomaan päivään, joka sekin on Helsingissä typistetty minimiin.

Kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämisessä on edetty lähinnä lisäämällä kivihiilen sijasta maakaasun käyttöä. Sen sijaan Helsingin Energian kokonaispäästöt ovat raportin mukaan 9 % vuoden 1990 tasoa korkeammat. Uusiutuvan energian osuus jopa supistui viime vuonna.

Lisäksi energialaitoksen päästöt lasketaan tavalla, joka ei kerro koko totuutta. Laskentatapana käytetään hyödynjakomenetelmää, jossa lasketaan sähkönkulutuksen aiheuttamat päästöt koko Suomen sähköntuotannon ominaispäästöjen viiden vuoden keskiarvona. Hyödynjakomenetelmä voi olla ok kaukolämmön osalta, mutta sähkönkulutuksen päästöistä Helsingissä esitetyt luvut eivät oikeastaan kerro mitään. Ne eivät selviä myöskään Helsingin Energian vuosikertomuksesta, koska HelenSähkö, Helen-Lämpö, HelenVoima ja HelenSalkunhallinta myyvät ja ostavat sekaisin toisiltaan ja sähköpörssistä. HelEn hankkii 94 % sähköstä sähköpörssistä, jonne se siis ensin itse myy sähkön, ja sitten pörssin avulla nostaa kuluttajahinnat pilviin.

Raportissa on paljon hyödyllistä tietoa, mutta vähän esityksiä toimenpiteiksi. Niitä tarvittaisiin esimerkiksi joukkoliikenteen osuuden vahvistamiseksi. Tai liikenteen meluhaittojen torjumisessa. Kolmasosa helsinkiläisistä altistuu yli 55 desibelin liikennemelulle. Tämä johtuu osin siitä, että valtio on osoittanut liian vähän rahaa meluesteiden rakentamiseen, mutta myös kaupunki on rakentanut asuntoja melualueille. Vesiensuojelussakaan ei ole kyse vain Helsingin ulkopuolisista saastuttajista vaan kaupungin alueeltakin on vesilaitoksista ollut ohijuoksutuksia ja niiden seurauksena ravinteiden joutumista mereen. On tietysti tärkeää, että ympäristöongelmia katsotaan laajemmin kuin vain Helsingin alueen osalta. Toivottavasti tämä näkyy jatkossa myös HSL-kuntayhtymässä, kun otetaan kantaa biodieselratkaisuihin.

Helsinkiläiset pitävät ympäristöasioita tärkeinä. Mutta miten he voivat vaikuttaa omien käytäntöjensä lisäksi koko kaupungin ympäristöpolitiikkaan? Tähän kysymykseen palaan seuraavassa asialistan kohdassa kestävän kehityksen toimintaohjelman loppuraportista.