”Sitä saa, mitä tilaa”

Helsingin kaupungin ensi vuoden budjetin valmistelu on nostanut kaikkien toimialojen lautakunnissa esiin leikkauslistoja. Tämä ei ole yllätys. Kaupunginhallitus hyväksyi pormestari Vapaavuoren ehdotuksesta ja yksimielisesti toukokuussa budjettivalmistelulle raamin, jossa pieni menojen lisäys ei kata edes kustannusten, asukasmäärän ja palvelutarpeiden lisäystä.

Sitä saa, mitä tilaa, voi sanoa vasemmiston ja vihreiden edustajille, jotka nyt valittelevat, että raamin mukaiset määrärahaesitykset ovat liian pienet.

Helsingin kaupunki on tehnyt vuodesta 2003 alkaen jatkuvasti ylijäämää eli voittoa. Viime vuonna ylijäämää kaupungin perustoiminnoista kertyi peräti 461 miljoonaa euroa ja koko kaupunkikonsernille 648 miljoonaa. Tilinpäätöksen mukaan rahavaroja oli yli 1 500 miljoonaa euroa.

Näiden lukujen valossa on käsittämätöntä, että kaupunginhallituksessa hyväksyttiin budjettiraami, joka tavoittelee vielä satoja miljoonia euroja lisää ylijäämiä samaan aikaan kun palvelujen määrärahoja leikataan. Vastaavasti voi vain ihmetellä, miksi lautakunnissa ei ole tehty budjettiesityksiin konkreettisia ehdotuksia määrärahojen lisäämisestä niin että leikkauslistoilta välytytään? Lautakuntakäsittelyssä vasemmistonkin edustajat ovat tyytyneet vain lausumiin, joissa valitellaan, että määrärahat ovat liian pienet..

Seuraavaksi lautakuntien esitysten pohjalta kootaan budjettiesitys, jonka pormestari esittää lokakuun alussa kaupunginhallitukselle. Kaupunginhallitusvaiheessa tietysti tehdään esitykseen muutoksia ja lisätään joitain määrärahoja. Mutta miksi vihreät, demarit, vasemmistoliitto ja perussuomalaiset ovat hyväksyneet valmistelun pohjaksi leikkauslistoihin perustuvan esityksen? Mitä järkeä on ensin hävitä mitään vastaesityksiä tekemättä kaksi erää ja sitten vasta kolmannessa erässä yrittää saada jotain tuloksia, kun koko asetelma ja pelisäännöt ovat jo muokattu kokoomuslaisen leikkauspolitiikan hyväksi?