Satu Siili: Arvot hukassa sosiaalipolitiikassa

(Julkaistu Helsingin Uutisissa 15.8.2008)

Nyt menee lujaa, mutta miten tässä käy? Kuka selviää, kuka ei? Ehditäänkö koko turvaverkko tuhota, ennen kuin rysähdys tapahtuu? Vai voiko sitä vahvistaa ja paikata, niin että se kestää kovemmankin pudotuksen?

Useiden vuosien ajan Helsingin kaupungin tulot ovat ylittäneet kulut huikeasti ja lainasaatavia on enemmän kuin velkoja. Silti tästä voitosta on annettu rahaa vain juuri ja juuri kattamaan lakisääteiset sosiaalimenot. Sosiaalipuolen kulut arvioidaan jatkuvasti liian pieniksi ja ”yllätytään” menojen kasvusta. Tämä epäreilu yhtälö vaikuttaa meidän kaikkien elämään sosiaaliluokasta riippumatta. Se luo meille kaupunkilaisille epävarmuutta, pelkoa ja eriarvoisuutta. Säästäminen väärässä paikassa väärään aikaan ei voi olla enemmistön etu.

On järkyttävää että vanhempi joutuu kuukausitolkulla odottamaan avun saamista vaikeista ongelmista kärsivälle lapselleen. Tai että iäkkäitä vanhempiaan hoitava lapsi joutuu pelkäämään, että rahat ei riitä inhimilliseen vanhuuteen. Tarpeeton säästäminen on jo aiheuttanut sen, että yksityiset toimijat valtaavat alaa heikentäen siinä sivussa kaupunkilaisten keskinäistä tasa-arvoa. Irvokkaan tilanteesta tekee se, että näin ei tarvitse olla. Jo pikainen vilkaisu kaupungin talouteen tällä vuosituhannella paljastaa, että tärkeysjärjestystä muuttamalla tilanne on korjattavissa. Kunnollisen palkkauksen ja riittävien resurssien suominen sosiaalipuolen työntekijöille on kivijalka palveluiden pelastamiselle.

Vielä voidaan muuttaa suuntaa. Rahaa pitää varata riittävästi ja meidän helsinkiläisten tulee vaatia, että näin tapahtuu. Kaupunki, joka kykenee toteuttamaan laadukkaat ja tasa-arvoiset palvelut kaikille asukkailleen, on vahvempi ja kilpailukykyisempi kuin mikään toinen. Ja se on kaikkien etu.

SATU SIILI
satu.siili(at)welho.com  blogi: s-siili.vuodatus.net
Kirjoittaja on 30-vuotias kirjanpitäjänä työskentelevä kahden lapsen äiti, jonka sydäntä lähellä ovat erityisesti lasten ja nuorten asiat.