Ryhmäpuheenvuoro talousarvion 2010 valmistelun lähetekeskustelussa

Helsingin ensi vuoden talousarvion valmistelun tärkein kysymys on se, mitä johtopäätöksiä tehdään nykyisestä talouskriisistä ja lamasta. Onko Helsingin sopeuduttava lamaan karsimalla menoja vai voiko kaupunki olla aktiivinen elvyttäjä?

Yrjö Hakanen valtuustossa 25.2.2009:

Talousarvion valmistelun tärkein kysymys on se, mitä johtopäätöksiä tehdään nykyisestä talouskriisistä ja lamasta? Onko Helsingin sopeuduttava lamaan karsimalla menoja vai voiko kaupunki olla aktiivinen elvyttäjä?

Kriisin juuret ovat toimintamallissa, jossa talouden kehitystä ohjaavat ihmisten tarpeiden ja käyttöarvojen sijasta markkina-arvot, pörssikurssit ja keinottelu odotusarvoilla. Tämän kasinokapitalismin romahduksen laskuja maksatetaan nyt irtisanomalla työntekijöitä, leikkaamalla eläkeoikeuksia ja heikentämällä julkisia palveluja.

Suomessakin hallitus maksattaa yritysten ja rikkaiden verohelpotukset nostamalla eläkeikää, murentamalla perusturvan rahoitusta, vaatimalla kuntia tuottavuuden nimissä vähentämään henkilöstöä ja ajamalla kuntien palvelujen laajenevaa kilpailuttamista ja yksityistämistä.

Ehdotus elvytysohjelmaksi

Helsingillä on monista muista kunnista poiketen varaa elvyttää. SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmä esittää, että talousarvioon valmistellaan 100 miljoonan euron elvytysohjelma. Ohjaamalla tähän rahaa edellisten vuosien ylijäämistä ja liikelaitosten voitoista Helsinki voi työllistää, lopettaa palvelujen alibudjetoimisen, poistaa työntekijöiden palkkojen jälkeenjääneisyyttä ja elvyttää rakentamista.

Lama vähentää tietysti verotuloja siitä, mitä aikaisemmin on arvioitu. Tämän takia ei ole kuitenkaan syytä ryhtyä karsimaan menoja eikä nostaa kunnallisveroa. Helsingin kaupunki on tehnyt viime vuosina jatkuvasti ylijäämää. Näitä ylijäämiä on siirretty 2000-luvulla toimintapääomaan ja kirjattu edellisten kausien ylijäämään yhteensä noin miljardi euroa. Kaupungilla on lähes miljardin kassatalletukset. Lainasaatavia on enemmän kuin velkaa. Budjetin tulopuolta arvioitaessa kannattaa muistaa sekin, että sieltä puuttuvat kokonaan Helsingin Energian voittovarat samoin kuin valtionosuuksiin luvatut korotukset.

Kaupungin talouden hyvinä vuosina sanottiin, että pitää säästää pahan päivän varalle. Miksi nyt, kun näitä säästöön laitettuja varoja tarvittaisiin, vaaditaan taas menojen leikkaamista tai verojen korottamista? Miksi miljardin ylijäämiä ei haluta käyttää palvelujen parantamiseen?

Useat valtuustoryhmät ovat esittäneet kunnallisveron korottamista. Samat puolueet ovat eduskunnassa tekemillään päätöksillä leikanneet kuntien valtionosuuksia 90-luvun alun jälkeen miljardeilla. Tässä on kyse oikeistolaisesta veropolitiikasta, jossa vähävaraisiin raskaimmin kohdistuvaa kunnallisveroa kiristetään samaan aikaan kun työnantajien, pääomanomistajien ja hyvätuloisten verotusta kevennetään. Tällaisen epäsosiaalisen verolinjan sijasta pitää nostaa pysyvästi kuntien valtionosuusprosentteja ja osuutta yhteisöveroista sekä saattaa pääomatulot kunnallisveron piiriin.

Helsingin kannattaa elvyttää. Näin vältetään laskuja, joita työttömyyden ja palvelujen leikkaamisen takia voidaan muuten joutua maksamaan vielä pitkään laman jälkeen. Satoja miljoonia ei pidä kuitenkaan hassata keskustatunnelin tai ydinvoimalaputken kaltaisiin hankkeisiin. Investointeja tarvitaan peruskorjaamiseen, Raide-Jokeriin ja uusiutuvan energian investointeihin. Helsinki ei saa laman varjolla luistaa myöskään ympäristövelvoitteista vaan ilmastonmuutoksen torjuminen ja ekologinen kestävyys tulee olla keskeisenä lähtökohtana kaikessa toiminnassa.

Eroon palvelujen alibudjetoimisesta

Talousarvion valmistelun pitäisi perustua arvioon palvelujen tarpeesta. Siitä onkin koottu meille tilastotietoja. Kaupunginhallituksen päätösesityksessä ei ole kuitenkaan sanaakaan palvelujen saatavuuden ja laadun turvaamisesta asukkaiden tarpeita vastaavasti.

Helsinki on alibudjetoinut jo monena vuonna erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluja. Se näkyy muun muassa päivähoitopaikkojen riittämättömyytenä, vanhusten palvelujen skandaalimaisena puutteena sekä kohtuuttomina jonoina mielenterveyspalveluihin, hammashoitoon ja monille terveysasemille.

Lama tulee lisäämään perusturvan ja monien palvelujen tarvetta. Tämä koskee esimerkiksi toimeentulotukea ja harkinnanvaraista toimeentulotukea, päivähoitoa, lastensuojelua, oppilashuoltoa, mielenterveyspalveluja, ehkäisevää sosiaalityötä ja asunnottomuuden torjumista.

Alibudjetoimisen ongelmat kasvavat, ellei tässä tilanteessa tehdä tasokorotus sosiaali- ja terveyspalvelujen määrärahoihin. Etenkin terveys- ja vanhuspalvelujen eriarvoisuuden vähentämiseksi tarvitaan lisää resursseja ja myös lisää maksuttomia palveluja. Maahanmuuttajien suomen kielen opetuksen ja kotouttamisen määrärahojen alimitoittaminen on eräs esimerkki siitä, miten alibudjetoiminen tuo säästöjen sijasta lisää ongelmia.

Työntekijöiden palkkoihin Helsinki-lisä

Kuntatyönantaja on esittänyt henkilöstömenojen karsimista muun muassa pidättäytymällä palkkaamasta lisää työntekijöitä, jättämällä täyttämättä avautuvia toimia ja matalatasoisella palkkalinjalla. Tämä vain pahentaisi niin lamaa kuin työntekijöiden saamista ja palvelujen hoitamista. SKP ja Helsinki-listat esittää, että talousarvion elvytyspakettiin varataan 30 miljoonaa euroa työntekijöiden palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaamiseksi. Lisäksi esitämme työllistämiseen lisää 10 miljoonaa euroa.

Ensi vuoden talousarvio on todennäköisesti viimeinen, jossa valtuusto päättää joukkoliikenteen lippujen hinnoista. Edellisen valtuuston enemmistö hyväksyi nimittäin kaupunginjohtajien sopimuksen, jolla päätösvalta joukkoliikenteestä siirrettiin perustettavalle kuntayhtymälle, pieneen sisäpiiriin. Valtuuston onkin syytä linjata kaupungin edustajien toimintaa kirjaamalla lippujen hintojen alentaminen budjettiin ja myös lähivuosien taloussuunnitelmaan.

Kaupunginvaltuuston strategiaseminaarissa korostettu asukaslähtöisyys edellyttää lähipalvelujen turvaamista. Päiväkoti, peruskoulu, terveysasema, nuorisotila ja kirjasto ovat palveluja, joiden pitäisi löytyä kävelyetäisyydeltä. Lähipalvelujen karsimisen sijasta tulee budjettiin varata lisää resursseja muun muassa päiväkotipaikkojen lisäämiseksi ja lapsiryhmien pienentämiseksi. Terveysasemien vähentämisen sijasta on vähennettävä lääkäreiden vastuuväestöjä. Keskustakirjastohanke ei saa johtaa lähikirjastojen tai niiden resurssien karsimiseen.

Kaupunki itse rakentamaan

Helsingin asuntojonossa on lähes 20 000 ihmistä, ja asuntotuotannon romahtaminen vain pidentää jonoja. Valtiovalta on keskittynyt lähinnä tukemaan niitä, joilla on varaa ostaa asunto, ja järjestämään rakennusliikkeille edullisia tontteja, jotka ne voivat myöhemmin myydä kovalla rahalla. Helsingin kaupunki tarvitsee oman rakennusosaston tai rakentamisen liikelaitoksen, jotta erityisesti kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen pulaa voidaan helpottaa.

Kaupunki voi myös hillitä asumiskustannusten nousua muun muassa luopumalla kohtuuttomista tonttivuokrien korotuksista. Julkisuudessa on harhaanjohtavasti esitetty, että tonttivuokrien korotusten kohtuullistaminen vähentäisi kaupungin tuloja. Tosiasiassa on kyse vain siitä, miten paljon kaupungin tulot lisääntyvät. SKP:n ja Helsinki-listojen mielestä kaupungin ei pidä tavoitella voittoa maan ansiottomalla arvonnousulla. Myös kiinteistöviraston muilta kaupungin palveluilta perimiä ns. sisäisiä vuokria pitää alentaa, koska niihin sisältyy korkea pääomavuokra, vaikka tilat on hankittu verovaroilla.

Asukkaille valtaa osallistuvalla budjetoinnilla

Suurin osa helsinkiläisistä kokee mahdollisuutensa vaikuttaa kunnalliseen päätöksentekoon vähäisiksi. Sen sijaan, että keskitettäisiin kuntaliitoksella valtaa entistä kauemmas asukkaista, on syytä lisätä asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia muun muassa osallistuvalla budjetoinnilla. Tässä mallissa, jota käytetään Sevillassa, Porto Alegressa ja kymmenissä muissa kaupungeissa Euroopassa ja Etelä-Amerikassa, asukkaat voivat itse suoraan vaikuttaa siihen, miten heidän asuinalueensa palveluja kehitetään. Tietty osa budjetista, esimerkiksi viisi-seitsemän prosenttia, on varattu ohjattavaksi kaupunginosakohtaisilla asukkaiden ja kaupunginosavaltuustojen päätöksillä.

Ei yhtiöittämistä, ei yksityistämistä

Toinen demokratia-haaste on estää päätöksenteon siirtyminen yhtiöiden ja kuntayhtymien hallituksille, pois vaaleilla valittujen elinten ja julkisen päätöksenteon piiristä.

SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmä vastustaa aikeita yhtiöittää Helsingin Energia, Palmia ja muita kaupungin toimintoja. Helsingin ei pidä myöskään kilpailuttaa ja yksityistää terveysasemia tai muita palveluja. Kokemus osoittaa, että kilpailuttaminen ja yksityistäminen tulevat kalliiksi eivätkä sovi lakisääteisiin hyvinvointipalveluihin, joissa on kyse perusoikeuksista eikä kauppatavarasta.