Ryhmäpuheenvuoro strategiaohjelmasta

Yrjö Hakanen, SKP ja Helsinki-listat
– Kaupunginvaltuusto 15.4.2009

Kaupunginvaltuuston ei pidä sitoa käsiään strategiaohjelmalla neljäksi vuodeksi tilanteessa, jossa kukaan ei tiedä nykyisen kriisin syvyyttä, ja jossa valtiovalta on jättänyt auki kuntien talouteen vaikuttavia keskeisiä ratkaisuja.

Käsittelemme strategiaohjelmaa keskellä maailmanlaajuista talouskriisiä. Rahoitusmarkkinoiden keinottelusta alkanut kriisi on johtanut 30-luvun jälkeen pahimpaan lamaan. Talouskriisiin liittyy ekologinen kriisi. Tämä on myös markkinaehtoisen politiikan ja demokratian kriisi. Suursijoittajien, pankkiherrojen ja suuryhtiöiden johtajien pieni piiri on voitontavoittelullaan vienyt koko yhteiskunnan kriisiin, jonka laskut se yrittää nyt maksattaa muilla.

Tätä kriisien vyyhtiä ei strategiaohjelmassa arvioida. Kaupunginhallituksen esityksestä puuttuvat johtopäätökset siitä, että Helsingillä on rikkaana kaupunkina vastuu toimia aktiivisesti laman ja työttömyyden torjumiseksi. Tästä puuttuvat johtopäätökset siitä, että julkisia palveluja ei pidä alistaa markkinoille ja pörssipelille. Samoin puuttuvat esitykset valtiolle kuntien rahoituksen vahvistamiseksi. Hallituksen kunnille lupaama lisärahoitushan ei kata edes yhteisöverojen tuoton vähenemistä, muista laman laskuista puhumattakaan.

Kaupungin ei pidä lisätä työttömyyttä

Strategiaohjelma on kirjoitettu ikään kuin työttömyys ei olisikaan rajussa kasvussa. Työllisyysasteen nostamisen todetaan kyllä tavoitteeksi, mutta työpaikkojen lisääminen jätetään parhaillaan työntekijöitä irtisanovan yksityisen sektorin varaan.

Kaupunki jopa lisää omilla toimillaan työttömyyttä. Kaupunginhallituksen yhtä aikaa tämän strategian kanssa päättämä budjettiraami edellyttää henkilöstön määrän ”sopeuttamista raamiin”. Käytännössä se tarkoittaa satojen työpaikkojen vähentämistä jo ensi vuonna.

Valtuuston strategiaseminaarin ja neuvottelujen tuloksena kaupunginjohtajan esityksen oikeistolaista linjaa on pehmennetty. Strategiaan on lisätty tärkeitä eettisiä periaatteita ja tavoitteita.

Esimerkiksi hyvinvointia ja palveluja koskevan luvun alkuun on lisätty palvelujen saatavuuden ja laadun turvaamisen tavoite. Mutta sen toteuttamiseksi esitetyistä toimenpiteistä puuttuu tärkein, eli määrärahojen ja henkilöstön lisääminen.

Alibudjetoiminen pahenee

Etenkin sosiaali- ja terveyspalveluissa tarvitaan alibudjetoimisen lopettamiseksi määrärahojen tasokorotus. Strategiassa edellytetään kuitenkin, että toimintamenot nousevat enintään kustannustasoa vastaavasti, yksikkökustannuksia pienennetään ja toimintamenoja karsitaan.

Budjettiraamissa tämä linja näkyy menojen leikkaamisena 50 miljoonalla eurolla. Alibudjetoimisen ongelmaa kärjistävät kasvavat tarpeet mm. vanhustenpalveluissa, lastensuojelussa, toimeentulotuessa, oppilashuollossa ja maahanmuuttajien palveluissa.

Tämän strategian mukaan erityisesti niillä aloilla, joissa henkilökuntaa tarvitaan lisää ja eläköityminen on suurinta, keskitytään henkilöstön lisäämisen sijasta rajaamaan palvelut ”ydintehtäviin”. Toisaalta esitetään lisättäväksi ”kaupungin omaa tuotantoa korvaavaa yksityistä palvelutuotantoa”, palveluseteleiden käyttöä ja kilpailuttamista. Siis samaan aikaan kun kaupunki karsii omia palveluja, ohjataan verovaroista lisää rahaa yksityisille palvelualan firmoille. Ja samaan aikaan kun lama lisää toimeentulovaikeuksia, muutetaan palvelut riippumaan yhä enemmän ihmisten omarahoituksesta. Tämä on ristiriidassa hyvinvointierojen kaventamisen tavoitteen kanssa.

Vanhuksia ei saa jättää heitteille

Ristiriita tavoitteiden ja toisaalta niiden toteuttamisen keinojen välillä tulee esille myös palveluverkon sopeuttamisessa. Siinä esitetään tavoitteeksi ”palvelujen vaikuttavuuden lisääminen”. Mittariksi määritellään kuitenkin tilojen vähentyminen ja sähköisten palvelujen lisääntyminen. Oikea vaikuttavuuden mittari pitäisi tässä tietysti olla ihmisten hyvinvoinnin kehitys.

Ikääntyvien asukkaiden määrän ja palvelutarpeiden kasvu on lähivuosien suuria haasteita. Tämän strategian mukaan laitoshoitoa kuitenkin vähennetään. Yli 75-vuotiaista ainakin 83 prosentin pitäisi selviytyä ilman kotihoitoa tai laitospaikkaa. Käytännössä tämä tarkoittaa yhä useampien huonossa kunnossa olevien vanhusten jättämistä omaisten hoidettavaksi tai suorastaan heitteille.

Työntekijöiden palkkoja nostettava

Iso haaste on työntekijöiden saaminen tilanteessa, jossa suuret ikäluokat ovat siirtymässä eläkkeelle. Kaupungin kilpailukykyä työmarkkinoilla heikentää se, että kaupunginhallitus kieltäytyy korjaamasta työntekijöiden palkkojen jälkeenjääneisyyttä.

Tilannetta vaikeuttaa vielä se, että budjettiraamin mukaan kasvavat työtehtävät pitäisi hoitaa jatkossa nykyistäkin vähemmällä väellä. Meillä on jo kokemusta muun muassa useilta terveysasemilta siitä, että tällainen linja johtaa pahenevaan kierteeseen, jossa ylikuormitettuihin tehtäviin on yhä vaikeampi saada työntekijöitä.

90-luvun laman virheitä ei pidä toistaa

Esitetty strategia ja budjettiraami toistavat 90-luvun laman virheitä. Näissä leikataan palveluja ja vähennetään työpaikkoja juuri kun lama lisää niiden tarvetta. Oikeistolle tässä on ehkä fantastinen mahdollisuus toteuttaa ideologisia tavoitteitaan palvelujen yksityistämisestä. Näköjään myös keskustalle. Mutta miksi täällä valtuustossa enemmistönä olevat ryhmät – Vihreät, SDP, Vasemmistoliitto ja Perussuomalaiset – hyväksyvät leikkauslistojen tekemisen ja henkilöstön vähentämisen?

Menojen leikkaamiselle 50 miljoonalla ei ole taloudellisia perusteita. Tilinpäätöksen yhteydessä valtuuston päätettäväksi tulee jo kesäkuussa se, mitä viime vuodelta kertyneellä noin 300 miljoonan ylijäämällä tehdään. Siitä löytyisi 50 miljoonaa lisää palveluihin. Myös lähes miljardin euron kassavarat ja energialaitoksen jatkuvat voitot osoittavat, että Helsinki voi selvitä verotulojen vähenemisestä ilman leikkauslistoja tai kunnallisveron korottamista. Varsinkin kun kaupungilla on lainasaatavia enemmän kuin velkaa.

Kaupunki itse rakentamaan asuntoja

Tavoitteiden ja keinojen epäsuhta tulee esille myös asumista koskevassa luvussa. Siinä pidetään muodollisesti kiinni MA-ohjelman tavoitteesta rakentaa keskimäärin 5 000 asuntoa vuodessa. Tavoite ei toteudu nyt puoliksikaan, kun yksityisten firmojen rakennustoiminta on romahtanut. Myös asunnottomuus on alkanut taas kasvaa vuokra-asuntotuotannon supistuessa. Kun markkinat eivät kykene huolehtimaan asumisen perustarpeista, pitää kaupungin laajentaa toimintaansa perustamalla oma asuntorakentamisen yksikkö. Kaavoituksen puolella on tartuttava ainutlaatuiseen mahdollisuuteen luoda Sipoonkorvesta, Etelä-Mustavuoresta ja Kivinokasta, meren rannoilta ja saarista Keskuspuistoon ulottuva hieno luonto- ja virkistysalueiden vyöhyke.

Joukkoliikenteen lippujen hinnat alas

Positiivista tässä strategiassa on joukkoliikenteen, erityisesti raideliikenteen, ja energian säästämisen korostaminen. Tavoite kasvihuonepäästöjen vähentämisestä 20 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä ei ole kuitenkaan kovin kunnianhimoinen. Ruotsissa tavoitellaan jo 40 prosentin vähennystä ja kansainvälisen ilmastokokouksen valmisteluissa on esillä 30 prosentin tavoite teollisuusmaille. Tarvitaan myös Helsingin Energian omaa tuotantoa koskevat konkreettiset tavoitteet uusiutuvasta energiasta ja esimerkiksi biokaasulaitoksen perustamisesta.

Joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen painotuksiin strategiassa voi pääosin yhtyä, vaikka tavoitteet voisivat tässäkin olla haasteellisemmat. Lippujen hintoja linjataan vain valtion joukkoliikennetuen käytön osalta. Hintojen alentamiseen pitäisi sitoa myös uusi joukkoliikenteen kuntayhtymä, jossa on paineita tasata hintoja nostamalla helsinkiläisten maksuja. Mitä tulee joukkoliikenteen hallintoon, bussiliikenteen yhtiöittämisen ja kilpailuttamisen tuomista ongelmista pitäisi ottaa opiksi ja luopua aikeista yhtiöittää metro- ja raitioliikenne.

Suur-Helsingin sijasta osallistuvaan demokratiaan

Strategiaseminaarissa nousi esille asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen. Tältä osin strategia onkin parantunut. Sen alkuun lisätyt toimenpiteet suoran demokratian, kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten ja osallistuvan demokratian edistämiseksi ovat tärkeä avaus kunnallisen demokratian laajentamiseksi asukkaiden itsehallinnon suuntaan.

SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmä ehdottaa, että osallistuvan demokratian pilottihankkeeksi otetaan lähipalvelujen kehittäminen. Palveluverkkokomitea voisi aloittaa kokoamalla asukkaiden esityksiä siitä, miten palveluja pitää kehittää. Samalla voidaan tukea kansalaisjärjestöjen ja aluefoorumien mahdollisuuksia valmistella vaihtoehtoisia esityksiä. Kaupungin vuokratalot ovat toinen alue, jossa on syytä kehittää osallistuvaa demokratiaa. Näitä kiinteistöjä ei pidä fuusioida jättiyksiköiksi.

Asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen pitää ottaa keskeiseksi lähtökohdaksi myös pääkaupunkiseudun ja Helsingin seudun yhteistyössä. Naapurikuntien valtaamisen sijasta tarvitaan demokraattinen, vaaleilla valittu seutuhallinto ja lisää lähidemokratiaa.

Ei yksityistämiselle

Demokratia tulee olla keskeinen kriteeri kaupungin organisaation ja omistajapolitiikan kehittämisessä.

Asukkaiden, työntekijöiden ja luottamushenkilöiden vaikutusmahdollisuuksia ei pidä kaventaa lisäämällä liikelaitostamista, yhtiöittämistä, kilpailuttamista ja yksityistämistä. Valtuuston ei pidä luovuttaa pois valtaansa, kun päätetään tärkeistä linjauksista. Esimerkiksi palveluverkko, henkilöstöstrategia, vanhuspalveluohjelma, ilmastostrategia, energialinjaukset ja hankintastrategia tulee päättää valtuustossa.

Vastaesitys: elvytysohjelma

Valtuuston ei pidä sitoa käsiään neljäksi vuodeksi tilanteessa, jossa kukaan ei tiedä nykyisen kriisin syvyyttä, ja jossa valtiovalta on jättänyt auki kuntien talouteen vaikuttavia ratkaisuja. Leikkauslistojen sijasta on valmisteltava ohjelma siitä, miten kaupungin ja Helsingin Energian ylijäämistä ohjataan lisää rahaa palveluihin ja työllisyyteen.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että valtuusto hylkää esitetyn strategiaohjelman ja edellyttää, että kaupunginhallitus valmistelee laajasti asukkaita ja henkilöstöä kuullen elvytysohjelman, jolla torjutaan työttömyyttä ja syrjäytymistä, vahvistetaan peruspalvelujen rahoitusta, korjataan henkilöstön palkkojen jälkeenjääneisyyttä sekä edistetään asuntorakentamista, joukkoliikennettä ja uusiutuvan energian investointeja.