Emmi Tuomi: Sosiaaliturvan romuttamisen loputtava

Emmi Tuomen puheenvuoro Vastavirta-festivaalilla

Suomalainen sosiaaliturva ja hyvinvointivaltio ovat parhaimmillaan tarjonneet ihmisille tasa-arvoisen, vahvan turvan. Työväen ja vasemmiston kamppailulla on saavutettu huomattavia edistysaskelia.

Voidaan liioittelematta sanoa, että silloin, kun vasemmisto ja kommunistinen liike on ollut voimakas, on työtätekevien ja vähävaraisten ihmisten elämä muuttunut Suomessa paremmaksi, yhteiskuntaa on uudistettu ja demokratiaa on laajennettu.

Nyt kuitenkin jo pitkään yleistä, kaikkia tasapuolisesti kohtelevaa sosiaaliturvaa ja julkisia, kunnan ja valtion tuottamia palveluja on määrätietoisesti murennettu. Leikkauksia ja etuuksien heikennyksiä perustellaan rahapulalla, mutta todellisuudessa kyse on ideologisesta muutoksesta – ei pakosta, vaan tahallisuudesta.

Valtio ja kunnat eivät enää palvele kansalaisia ja tuota heidän tarvitsemiaan palveluja. Palveluilla on nyt tarkoitus tehdä voittoa ja ihmisten tarpeet ovat kauppatavaraa. Paras palvelu on tehokkaimmin tuotettu palvelu, eli sellainen, joka täyttää palveluntarvitsijan minimivaatimukset (ei yhtään enempää) ja maksaa mahdollisimman vähän. Itse tarve ei ole enää lähtökohta.

Sosiaaliturva ei enää tarkoita kaikkien kansalaisten yhteistä turvaa, josta yhdessä maksetaan ja yhdessä saadaan. Se tarkoittaa pieniä murusia niille, jotka eivät millään pärjää omillaan vaikka valtio kuinka piiskan kanssa kannustaisi. Järjestelmässä on yhä selvemmin maksajat ja saajat, eivätkä kummatkaan koe tulevansa tasaveroisesti kohdelluksi.

Valtioneuvosto asetti kesäkuussa 2007 komitean suunnittelemaan sosiaaliturvan kokonaisuudistusta. Tämä Sata-komitea toteaa lausumassaan, että aiemmin sosiaaliturvan tarkoitus on ollut lieventää riskien seurauksia eri elämäntilanteissa, sekä helpottaa työelämästä luopumista. Mutta että tähän ei ole enää varaa, kun väestö ikääntyy ja työikäinen väestö vähenee tai muuttaa pois Suomesta.

Sata-komitean tavoitteena on mm. tehdä työn vastaanottaminen aina kannattavaksi. Matalapalkka-alat ja pätkätyöt lisääntyvät kaiken aikaa. Suomessa on jo paljon töitä, joista saadulla palkalla ei elä. Tätä estääkseen valtiovalta ei kuitenkaan tee mitään, päinvastoin ”työelämän joustot” ovat hyvä asia ja työnantajan saneluvalta saa kasvaa. Arvailen siis, että Sata-komitea ei aio lisätä työnteon houkuttelevuutta kasvavalla palkkatasolla tai muilla työehdoilla, vaan tekemällä työttömyydestä tai eläkkeestä niin mahdottoman vaihtoehdon, että ihminen hyväksyy minkä tahansa työn millä tahansa palkalla ja pysyy siinä niin kauan kuin jalat kantavat (minkä jälkeen voi siirtyä istumatöihin…).

Ja näitä itsestäänselvyyksiä meidät yritetään saada uskomaan.

Onhan selvää, ettei eläkkeisiin ja muuhun sosiaaliturvaan ole enää varaa samalla tavalla kuin ennen.

Onhan selvää, ettei palveluja voida enää tuottaa julkisin varoin ja kaikille yhtäläisesti, koska yksityiset palvelut ovat sekä tehokkaampia että parempia laadultaan.

Onhan selvää, että tuloerojen täytyy kasvaa jotta kaikki saisivat enemmän ja voisivat paremmin.

Vai onko näin?

Suomessa on rahaa enemmän kuin koskaan, ja sosiaaliturva voitaisiin pienillä mutta merkittävillä veroratkaisuilla ja muilla tulonsiirroilla nostaa helposti tasolle, joka todella turvaa ihmistä.

Köyhyys, syrjäytyminen, pahoinvointi ja tuloerojen kasvu eivät voi tuoda lisää hyvää kaikille, vaan vain paremmin voivalle vähemmistölle.

Julkiset palvelut ovat tehottomia ja huonoja laadultaan, koska niillä ei ole riittäviä resursseja. Yksityinen päiväkoti tai terveysasema ei mitenkään voi samalla rahalla tuottaa parempaa palvelua, tarjota työntekijöille parempia työehtoja ja vielä tuoda yksityisyrittäjälle voittoja. Yksityisiä palveluja tuetaan tarkoituksellisesti, ja samalla niiden paremmuutta mainostetaan ihmisille niin valtamedioissa kuin päättäjien puheenvuoroissa.

Ja mainoskampanja on onnistunut. Tuoreen tutkimuksen mukaan pienituloiset ja huono-osaiset toivovat innokkaimmin kuntapalveluiden markkinaehtoista kilpailuttamista. Syynä lienee se, että ne, jotka eniten julkisia palveluja käyttävät, näkevät räikeimmin, miten surkeassa kunnossa palvelut ovat. Heille on tärkeintä, että he saavat tarvitsemansa avun ja palvelun, ja viime aikaisten kokemustensa perusteella yksityinen sektori on pystynyt tarjoamaan parempaa kuin julkinen.

On ymmärrettävää, että yhä enemmän (useimmiten) naisia jää kotiin hoitamaan lapsiaan tai vanhempiaan, koska eivät uskalla viedä läheisiään suuriin ryhmiin ja väsyneiden hoitajien huolehdittavaksi. Kotihoidon tason nostaminen onkin yksi Sata-komitean parannusehdotuksista. Mutta kotiin jäävät naisetko ovat ratkaisu lasten pahoinvointiin ja ikääntyvien hoidon järjestämiseen?

– –

Valtiosihteeri Raimo Sailas totesi viime viikolla julkisuudessa, että hänen käsityksensä mukaan maksuton päivähoito olisi taloudellisesti aivan mahdollista, eikä maksaisi enempää kuin vasta tehty metsäveropäätös. Sailas ei kuitenkaan kannata maksutonta päivähoitoa, koska silloin ei voitaisi taata niiden arvostusta. Samaa ajatusta edusti viime talvena Jyrki Katainen, joka ilmoitti hyvin mielellään maksavansa lastensa päivähoidosta – eihän tuo muutama satanen kuussa ole raha eikä mikään!

Kyse ei siis olekaan rahasta, vaan siitä, että ihmisten tulee olla nöyriä jokaisen saamansa palveluksen edessä. Vain rahalla maksettu on arvossaan. Me tyhmät ihmiset käyttäisimme hyväksemme kaikenlaisia palveluja, veisimme lapset turhaan päiväkotiin ja varaisimme turhia lääkäriaikoja, ellemme laskun saadessamme ymmärtäisi saamamme palvelun arvoa.

Julkisten palveluiden perusajatus on se, että ne kustannetaan verovaroista, jotka kerätään progressiivisesti varallisuuden mukaan. Ne, joilla on, maksavat enemmän, mutta kaikki saavat saman verran.

Tämä on ollut suomalaisen perusturvan perusajatus, ja ehdoton enemmistö suomalaisista kannattaa sitä edelleen. Kapitalistiseen ja oikeistolaiseen malliin se ei kuitenkaan sovi. Oikeiston periaate on tasa-arvo mahdollisuuksissa, minkä jälkeen jokainen on omillaan. Tätä oikeistohallituksemme nyt ajaa, niin kiertoteitä kuin suoraankin.

Ja oikeisto etenee vaalituloksissaan ja kannatuksessaan kaiken aikaa. Itsestäänselvyydet yksityistämisen ja eriarvoistumisen välttämättömyydestä ovat menneet läpi suureen joukkoon kansastamme.

Miksi?

Ja miten muutamme suunnan?

Suomen sosiaaliturvan kehittymisellä on tänä päivänä useita haasteita. Todellisuus on, että kunnissa ei ole rahaa toteuttaa edes lakisääteisiä velvollisuuksiaan, ihmisten todellisista tarpeista puhumattakaan. Järjestelmä vaatii uusimista, yksittäiset tuet korottamista. Myös suurten ikäluokkien eläköityminen ja työväestön väheneminen ovat tosiasioita. Julkiset palvelut kaipaavat kipeästi parannusta ja sosiaaliturva merkittävää tasokorotusta.

Todellinen haaste on minun mielestäni kuitenkin syvemmällä.

Miten lopetamme nykypäättäjien sumutuksen?

Miten saamme itsemme ja kanssaeläjämme uskomaan, että eriarvoistuminen, julkisten palveluiden surkea tila, yksityistäminen, tai epävarmat työolot eivät ole itsestäänselvyyksiä ja välttämättömyyksiä? Näin ei ole pakko jatkaa.

Julkiset palvelut täytyy saada takaisin arvoonsa! Julkiset palvelut ovat ainoa keino taata jokaiselle tarvitsemansa. Julkiset palvelut ovat myös kunnille – eli siis veronmaksajille – kaikin puolin kokonaisedullisin ja paras palvelujen järjestämismuoto. Julkiset palvelut ovat myös käyttäjilleen paras vaihtoehto, kunhan ne järjestetään riittävillä resursseilla ja niiden laatuun panostetaan.

Ihmisten usko julkisiin palveluihin on rapissut ja ymmärrettävistä syistä. Ihmisten usko julkisiin palveluihin on haluttu saada rapisemaan. Kyse ei ole johdatuksesta tai välttämättömyydestä.

Siksi myös toisenlainen vaihtoehto on mahdollinen.

Emmi Tuomi on 30-vuotias psykologi ja kahden lapsen äiti. Hän on Naislistan ehdokkaana.